Viikingit pitivät hallussaan osia Brittein saarista ja saivat haltuunsa jopa Normandian Ranskalta. Lisäksi viikingit asuttivat Islannin, Grönlannin ja paljon muita pieniä saaria ja perustivat monia asutuskeskuksia Itämeren rannalle ja kauemmas. Norjasta ja Tanskasta retket suuntautuivat melko paljon länteen, Ruotsista itään. Viikingit suosivat Brittein saaria hyvinä alueina ryöstö- ja valloitusretkille; siellä ei ollut vahvaa hallitsijaa, joka olisi kyennyt pitämään viikingit poissa.
Viikingit tulivat pääasiassa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Heidän matkoillaan itään he liikkuivat myös Suomen rannoilla ja Neva jokea pitkin Venäjälle. Suomalaiset eivät oikeastaan olleet osallisina näillä matkoilla, mutta on mahdollista että myös suomalaisia on ollut mukana ruotsalaisten viikinkien matkoilla.
Viikingit
eivät olleet verenhimoisia berserkkejä, eivät silmittömiä
tappajia ja kaikkein vähiten sivistymättömiä barbaareja.
Pohjoismaalainen sivistystaso ylsi eurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin korkealle,
ja he olivat paljon puhtaampiakin; peseytyivät sentään kerran
viikossa.
Viikingit olivat pääasiassa kauppaa käyviä merimiehiä.
Mutta mielikuva viikingeistä kylien tuhoajina ja tappajina ei ole täysin
väärä, sillä kyllä sellaistakin on ilmeisesti tapahtunut.
Näiden ryöstöretkien yhteydessä saatettiin myös ottaa
orjia. Myös viikinkien ulkonäöstä on monia käsityksiä,
viikingeillä ei ollut sarvellisia kypäriä, kuten Harald Hirmuinen
antaa olettaa. Siinäkään ei oikein ole perää, että
viikingit olisivat olleen juurikaan muita ihmisiä isompikokoisempia.
Viikinkien
retket vaikuttivat paljon viikinkien taiteeseen ja kulttuuriin. Suullisesti
välittyneet tarinat kirjoitettiin myöhemmin, 1200-luvulta alkaen,
saagoiksi muinainnorjaksi. Tällaiset saagat kertoivat usein oikeasti
eläneistä ihmisistä, joskin kaikki ei aina ole täysin
uskottavaa eli niitä voidaan pitää pikemminkin kaunokirjallisina
teoksina, kuin täysin luotettavina yksityiskohtaisina dokumentteina ajasta
jolloin viikingit elivät. Osaltaan viikinkien myötä kristinusko
siirtyi pohjoiseen.
Kuten jo aiemmin mainittiin, että viikingit olivat kauppaa käyviä
merimiehiä. Kaupankäynnin kannalta tärkeitä kaupan keskuksia
olivat muun muassa Haithabu (nykyinen Hedeby Etelä-Jyllannissa), Kaupang
(Oslonvuonon länsirannalla), Birka (nykyinen Björkö Tukholman
länsipuolella), Aldeigjuborg (nykyinen Staraja Ladoga Laatokan etelärannalla)
ja Jorvik (nykyinen York Keski-Englannissa)
Viikinkiajan
tutkimuksesta
Esihistoriallisella
ajalla ei vielä tunnettu kirjoitustaitoa, joten suurin osa päätelmistä
viikinkiajan elämästä on tehty arkeologisten löytöjen
perusteella. Arkeologiassa kaikki rakenteet, maakerrokset ja löydöt
pyritään dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti. Ne valokuvataan,
piirretään millimetripaperille, kuvaillaan kirjallisesti. Rakenteista
ja maakerroksista on myös otetaan näytteitä mahdollisia luonnontieteellisiä
analyysejä varten.
Yleisesti Suomen viikinkiajalta ei ole paljoakaan esinelöytöjä.
Löytöjen vähäisyys saattaa johtua osittain omatekoisen
raudan heikosta laadusta, joka tarkoittaa tänä päivänä
sitä, että useimmat esineet ovat ruostuneet lähes kokonaan.
Myös lähes kaikki mahdolliset kankaat ja kaikki muut raudattomat
tai lasittomat tavarat ovat maatuneet Suomen happaman maaperän takia.
Suomesta on löydetty paljon kalmistoja eli hautoja tai "hautaröykkiöitä".
Suomen eniten tunnettu kalmisto on Luistarin kalmisto Eurassa, josta tunnetaan
yli 1300 hautaa. Kalmiston haudat ovat ruumishautoja, joiden säännölliset
rivit edellyttävät aikanaan maan päällä näkyneitä
merkkejä. Tutkimukset eivät ole selvittäneet, miten ja miksi
tämä muun Suomen samanaikaisista polttohautauksista täysin
poikkeava tapa on Euran ja Köyliön seudulla omaksuttu.
Lähteet
http://www.finland.com/viking.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinkiaika
http://www.rosala-viking-centre.com
http://www.greywolves.org/
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/03_suursavon_museo/07_rautakausi_savossa/main.htm
http://www.kokkola.fi/museo/arkeologia.html
9000 vuotta Suomen historiaa kirja - Matti Huurre
