Make your own free website on Tripod.com
Viikinkien kaupankäynti

Viikingit tunnetaan lähinnä hurjina ryöstelevinä raakalaisina, jotka veivät rikkaudet, raiskasivat naiset ja polttivat talot. Mutta tosiasiassa viikingit olivat tämän kaiken lisäksi oivia kaupankävijöitä, jotka matkustelivat Euroopassa, Lähi-idässä ja jopa Amerikassa, levittäen näin kulttuuria ja aloittaen maailmankaupan. Viikingit eivät tuoneet mukanaan kaupparetkiltään vain vieraiden maiden tavaroita ja esineitä vaan myös tietoa ja tapoja muualta maailmasta. He levittivät myös itse omaa osaamistaan, tapojaan, tavaroitaan ja jopa kasveja, tietämättään. Esimerkiksi hampun, jota viikingit käyttivät köysiin, purjeisiin, vaatteisiin ja kalaverkkoihin, uskotaan kulkeutuneen Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana.

Kaupanteko
Viikinkien kaupankäynti oli pääasiassa "oravannahka-kauppaa" eli vaihtokauppaa, tai sitten kauppatavaran arvo mitattiin vaa'alla. Myöhemmin maksuvälineeksi tuli myös raha, joka kulkeutui viikinkien käyttöön arabiasta. Rahan arvo kuitenkin mitattiin edelleen sen painon mukaan.
Kaupanteon tärkein väline oli vaaka, johon kauppias määritteli kauppaamansa tavaran arvon punnuksina. Ostajan tuli maksaa näin ostoksensa esimerkiksi raudalla tai hopealla. Rauta saattoi olla vaikka solkien tai korujen palasia, taotuista esineistä yli jäänyttä tavaraa tai vaikka raaka-rautaa. Palasia saatettiin murtaa sitä mukaa kuin painoa vaakaan tarvittiin. Vanhoja viikinki-kauppiaiden vaakoja on löydetty haudoista, kauppiaiden jäänteiden seasta.


Kauppapaikat
Yleisesti kaupankäyntiä harjoitettiin rannikoilla, sillä viikingit matkasivat lähes poikkeuksetta laivoilla ja koska heitä harvemmin haluttiin päästää sisämaahan. Viikingit perustivat monia Euroopan kaupunkeja kuten esimerkiksi Dublinin, sekä Kiova ja Novgorod jotka perustettiin alun perin kauppa-asemiksi.

Yksi tärkeimmistä kauppapaikoista oli 700-luvulla jKr. perustettu noin tuhannen asukkaan Birka, joka sijaitsi Målaren-järven rannalla, nykyisen Tukholman lähistöllä. Alueella harjoitettiin kaupankäynnin lisäksi myös paljon käsitöitä mm. nahan, pronssin ja raudan työstämistä, joita kaupattiin eteenpäin maailmalle. Varsinkin ruotsalainen rauta oli kysyttyä tavaraa etelässä. Birkaan tuotiin saviastioita, lasia, viiniä, kolikoita, pronssia, silkkiä ja aseita. Vaikka Birka muodostuikin kansainvälisen kaupan ja erityisesti turkiskaupan keskuksena tärkeäksi satamaksi, se ehti autioitua vuoteen 1000 mennessä. Alueelta on löydetty useita todisteita vakituisesta asustuksesta mm. kalmistoja eli ei-kristillisiä "hautausmaita".

Tanskan kaupankeskus oli Jyllannissa sijaitseva Hedeby, missä tavara liikkui yleensä lännestä itään päin kohti Baltiaa ja Suomea, joiden kautta ne kuljetettiin jokia pitkin kauemmas itään. Hedeby tunnettiin jopa arabimaissa asti ja arabikauppiaat vierailivatkin usein siellä. Alueen asutuksesta vastasivat niin tanskalaiset ja ruotsalaiset kuin saksalaisetkin, joista kaikista valtaosa oli kristittyjä. Hedebyssä valmistettiin paljon metallituotteita ja mm. kolikoita. Kaupunki autioitui Samoihin aikoihin kuin Birkakin sillä se oli jatkuvasti tulvauhan alla.


Idäntie
Skandinaaviset viikingit aloittivat 700-luvun lopulla ryöstöretkensä länteen, mutta ruotsalaiset viikingit kääntyivätkin itään pyrkien pääsemään yhteyksiin vauraan arabimaailman kanssa. Yleisesti ottaen heidän retkensä olivat kauppamatkoja, jotka kuitenkin saattoivat noihin aikoihin muuttua helposti ryöstöretkiksi. Idäntien kaupankäynnin vaikutus ilmenee erityisesti Suomen asutuskehityksessä. Etelä-Pohjanmaalla idäntiestä syrjään jäävät asutuskeskukset autioituivat, mutta Salpausselkien takana asutus levittäytyi idäntien suuntaisesti itään päin ja ulottui 800-luvulla Laatokan rantaan saakka. Idäntien varrelta on löydetty Skandinaavisen asutuksen jäänteitä ja kalmistoja, joka viittaa siihen, että alueella on asunut nimenomaan skandinaaveja. Suomalaiset eivät kuitenkaan ottaneet osaa itse viikinkiretkiin, vaikkakin niillä on ollut välillinen vaikutus Suomeen kaupankäynnin kautta.

Tärkeäksi kauppareitiksi muodostunut Idäntie kulki Itämeren halki Suomenlahden saariston pohjoisrannikon ohi Nevalle ja siitä Laatokalle. Matkaa jatkettiin jokiteitä pitkin etelään, Mustalle merelle, Konstantinopoliin ja arabimaihin saakka. Osan matkaa orjat joutuivat kantamaan laivoja joesta toiseen, tai työntämään niitä laivojen alle sijoitettujen tukkien avulla. Esimerkiksi Dnepri-joelle päästäkseen viikinkien oli kuljettava maitse ensin Kieviin, joka oli suuri kokoontumispaikka, etenkin kesäkuussa. Siellä vaihdettiin niin kuulumiset kuin korjattiin varusteetkin odotettaessa kevät tulvien laskua.


Kauppatavarat
Viikinkien kaupankäynti oli pääasiassa vaihtokauppaa. Haluttuja viikinkien kauppatavaroita olivat mm. heidän taidokkaat rautaiset kirveensä, suola, meripihka ja hunaja. Viikingit kävivät kauppaa myös kankailla ja väriaineilla. Kankaiden arvo määrittyi värin mukaan, sillä joitain väriaineita oli vaikeampi saada kuin toisia ja ne olivat siksi myös kalliimpia. Esimerkiksi sininen väri oli kallista ja sitä käyttivätkin pääasiassa rikkaat kauppiaat. Kallis vaatekangas olikin merkki varakkuudesta.
Lisäksi viikingit myivät puutavaraa sekä vehnää ja villaa. Kauppaa käytiin myös koruilla, niin lasihelmillä kuin hopeakoruillakin. Vaihdossa viikingit antoivat joskus myös kalaa, mursun syöksyhampaita sekä hirvensarvia. Sarvista tehtiin juoma-astioita, jotka päällystettiin usein mehiläisvahalla. Ne olivat todella käteviä, sillä ne saattoi laittaa vyön alle ja kuljettaa helposti mukanaan. Kullan ja hopean lisäksi kaupankäynnissä liikkui myös rautaa ja tinaa. Eri eläinten, kuten esimerkiksi hylkeiden, turkikset, taljat ja nahat olivat viikingeille erittäin tärkeitä vientituotteita. Erityisesti valkoiset turkikset kiinnostivat arabeja. Arabeilta viikingit puolestaan saivat hopearahoja, erilaisia arvoesineitä, koruja sekä aseita. Lisäksi he toivat kaupparetkiltään kankaita ja väriaineita, uusia ennestään tuntemattomia mausteita sekä joskus norsunluutakin.

Viikingit kävivät kauppaa jopa orjilla. Erityisesti vaaleat pohjoisen naiset olivat himottua tavaraa. Heistä sai todella hyvän hinnan etelässä. Lisäksi heistä oli paljon hyötyä pitkillä kauppamatkoilla, koska he valmistivat ruokaa ja tekivät kaikkea muutakin.

Viikingit eivät tuoneet mukanaan kaupparetkiltään vain vieraiden maiden tavaroita ja esineitä vaan myös tietoa ja tapoja muualta maailmasta. Retkien aikana nähtiin ja kuultiin paljon uusia asioita.
Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty jäänteitä viikinkien kauppatavaroista ja löytöjen perusteella on voitu hahmottaa kuva sekä heidän kaupankäynnin välineistään, että kauppareiteistään.


Lähteet:
Värikäs maailman historia, toim. Charlotte Evans, WSOY 1995
Suomen historia, Jutikkala, Weilin+Göös
Vital Guide, Vikings, Diane Canwell

www.hamppu.net
www.wikipedia.fi
www.google.fi hakusanat: viikingit, kaupankäynti, vikings trade, Birka, Hedeby, idäntie
www.vikings.se
http://www.bbc.co.uk/schools/vikings/travel/travel2.shtml


Johdanto

Suomi viikinkiaikana

Viikinkiaika Suomen etelärannikolla

Viikinkiyhteisö

Viikinkiretket

Viikinkilaivat

Viikinkien aseistus

Kontaktit viikinkeihin

Viikinkien ryöstöretket

Viikinkiuskomukset

Viikinkien ruoka

Viikinkien kaupankäynti

Kaitaan viikinkiprojekti