Viikingit tuskin olisivat niin kuuluisia ilman laivojaan.
Viikinkilaivaa pidetään kyseisen aikakauden symbolina. Viikingit löysivät
esimerkiksi Amerikan ja Grönlannin tutkimusretkillään. Viikingit
ovat kuuluisia myös ryöstöretkistään Ison-Britannian
alueille. Viikingit eivät olleet pelkästään ryöstelevää
kansaa, vaan he kävivät myös tiiviisti kauppaa idässä,
pisimmillään jopa Saudi-Arabiassa.
Laivojen rakenne Viikinkilaivojen ominaisuuksiin kuului: pituus, kapeus,
matala kulkusyvyys, airoja laidoilla koko veneen pituudelta ja yksi neliskulmainen
raakapurje. Viikinkilaivojen takiloista ei ole säilynyt mitään
tietoa, joten ei voida olla aivan varmoja siitä, että miten viikingit
purjehtivat. Laivojen reelingit olivat tehty täyteen reikiä, jotta
soutaminen helpottuisi. Reiät olivat tukittavissa kovan merenkäynnin
yllättäessä, jotta vesi ei pääsisi rei'istä sisään.
Veneiden selkärankana toimi yhdestä puusta leikattu köli. Veneiden
kyljet olivat muotoiltu valmiiksi taipuneista oksista, jotka olivat halutun
kaaren muotoisia. Veneen muotoilun oli tarkoitus toimia niin että aalloilla
purjehtiminen tulisi kevyeksi. Viikinkiveneet oli rakennettu siten, että
niillä oli nopea rantautua, esim. hyökätessä viholliskyliin
mereltä päin. Näin viikingit eivät tarvinneet erillistä
laituria, vaan pystyivät rantautumaan matalimpiinkin lahtiin.
Viikinkilaivat olivat tehty niin kevyiksi, että niitä saattoi vetää
pienten maakaistaleiden yli. Matalan kulkusyvyyden ansioista viikinkilaivoilla
pystyttiin purjehtimaan matalissa joissa. Laivat tehtiin pääosin tammesta,
mutta pohjoisessa laivat saatettiin tehdä männystä tammen esiintymättömyyden
takia. Laivoissa käytettiin veden tiivisteenä tervakyllästettyä
sammalta, mutta silti ne vuotivat, joten tarvetta pilssipumpulle oli. Vettä
saatiin veneestä pois pilssipumpun ja äyskärin avulla. Veneiden
reelinkeihin saatettiin kiinnittää kilpiä, jotka tekivät
laivasta hienomman, ja myös samalla antoivat soutajille suojaa nuolilta
ja keihäiltä. Talveksi laivat vedettiin venevajoihin kuivumaan, missä
niitä myös korjattiin.
Laivatyypit Tunnetuin viikinkilaivojen tyyppi on drakkar, joka tarkoittaa
lohikäärmettä. Sotalaivoja kutsuttiin myös nimellä
"pitkälaiva", koska ne olivat yleensä suhteessa paljon pidempiä
kuin leveitä, yleisin suhde oli noin 7:1.
Sotalaivojen koko vaihteli käyttötarkoituksen mukaan, esimerkiksi
Itämeren käyntiin tarkoitetuissa laivoissa oli yleensä 10-20
airoparia eli noin 30-50 hengen miehistö. Atlantin sotalaivat olivat taasen
hieman isompia, airopareja niissä oli yleensä yli 20 ja miehistöä
yli 40. Todennäköisesti laivoihin mahtui myös muita henkilöitä
kuin pelkkä miehistö. Suurin löydetty sotalaiva on 35m pitkä.
Sotalaivat saattoivat saavuttaa purjeiden avulla jopa yli 10 solmun nopeuksia.
Yksi yleisimmistä sotalaivamalleista (sekä myös pienin) oli snekke.
Sen pituus oli 17m, leveys 2,5m ja se ui 0,5m syvällä. Sen miehistön
koko oli n. 25 miestä. Kuninkaiden laivoissa taasen saattoi olla jopa 50
airoparia ja niihin saattoi mahtua n. 200 henkilöä. Nämä
laivat olivat kuitenkin vain pröystäilyä varten.
Sotalaivojen etuja olivat nopeus sekä matala syväys. Sotalaivoilla
saattoi rantautua melkein minne vain, koska ne yleensä uivat noin 0,5-1m
syvyydessä. Ne pystyivät myös nousemaan jokia ylös pienen
syväyksensä ansioista ja näin viikingit hyökkäsivät
mm. Pariisiin sekä Lontooseen.
Sotalaivat saattoivat olla samanlaisia edestä sekä takaa. Tämä
oli sinänsä kätevää, että suuntaa vaihtaessa laivaa
ei tarvinnut kääntää, vain soutajat nousivat ja kääntyivät.
Myös laivan keulassa ollut lohikäärmeenpää oli irrotettava
ja sen pystyi kiinnittämään kumpaankin päähän.
Viikinkien sotalaivat olivat myös siitä käteviä, että
niitä oli helppo kantaa. Ne olivat kevyitä, joten matkoilla, joilla
piti esimerkiksi vaihtaa jokea matkaa jatkaakseen, viikingit kantoivat tai vetivät
laivansa joelta toiselle.
Sotapäälliköillä oli oman tyyppisiä aluksia, joita
kutsuttiin nimellä karfi. Niissä oli saman verran soutajia kuin normaaleissa
sotalaivoissa, mutta mittasuhteet olivat lähempänä viikinkien
rahtialusta, knarria. Karfiin mahtui paljon enemmän ihmisiä ja tavaraa
kuin drakkariin ja niinpä päällikkö saattoi ottaa jopa perheensä
sekä huonekaluja ja telttoja mukaan, jos halusi yöpyä mukavasti.
Toinen viikinkien yleisesti käyttämä laivatyyppi oli knarr, rahtialus.
Yleisin pituuden ja leveyden suhde oli 4:1. Tämän tyyppiset laivat
olivat hitaita ja ne liikkuivat yleensä purjeiden avulla, koska miehistöä
oli vain 10-20 ja he eivät kyenneet soutamaan täyteen lastattua laivaa
helposti. Suurin tunnettu knarr oli 25 metriä pitkä, 5,7m leveä
ja 2,5m syvä. Siihen mahtui arviolta noin 38 tonnia lastia. Tämän
tyyppiset alukset tarvitsivat sataman mihin purjehtia, koska ne eivät voineet
uida suoraan rantaan painonsa takia.
Viikingit ja laivat Laivoille annettiin tietenkin nimet. Saagojen mukaan nimiä
olivat mm. Pitkä Käärme, Lyhyt Käärme, Kurki ja Lohikäärme.
Laivat olivat erittäin kalliita, ja laivan ostamista voisi verrata nykyajan
Ferrarin ostamiseen, eli vain harvalla oli sellaiseen varaa. Useimmiten merenkulkijat
omistivat vain osan laivasta, muodostaen näin jonkin asteen laivanvarustamoita.
Myös hajonneiden laivojen osat olivat haluttuja, erityisesti hyväkuntoiset
lankut, koska niillä pystyi korjaamaan omaa alusta.
Ainoastaan viikinkipäälliköillä ja todella rikkailla ihmisillä
oli varaa viikinkihautajaisiin, joissa laiva joko haudattiin tai poltettiin
vainajan kanssa. Esikuvana tälle toimi Balder-jumalan hautajaiset, joissa
Jumalan ruumis asetettiin hänen Hringhorni-laivaansa, joka sytytettiin
tuleen. Ei ollut myöskään erikoista, että laivat sytytettiin
tuleen ennen hyökkäystä viholliskylään. Tällä
varmistettiin se, että soturit eivät pakene kesken hyökkäyksen,
vaan taistelevat "viimeiseen mieheen asti".
Purjehdus Yleensä viikingit matkasivat rannikkoa pitkin, koska
silloin ei tarvinnut lastata ruokaa mukaan joka vei turhaa tilaa. Tarvittava
ruoka saatiin rannikkojen pysähtymispisteistä ja satamista. Matkat
Islantiin sekä Grönlantiin olivat huomattavasti hankalampia. Näillä
matkoilla viikingit yleensä söivät kuivamuonaa sekä joivat
vettä, maitoa tai olutta nahkaleileistänsä.
Miten laivoista on saatu tietoa? Viikinkien laivoista on saatu paljon tietoa, koska laivoja
on haudattu esimerkiksi sotapäälliköiden mukana maahan vetiseen
suohon tai vastaavaan paikkaan missä ei pääse tapahtumaan mätänemistä.
Muutamia viikinkityylisiä laivahautauksia on löydetty esimerkiksi
Orkney-saarilta, Hebrideiltä sekä Skotlannista. Nämä merkitsevät
sitä, että alueilla on asunut jonkin verran rikkaita viikinkejä,
jotka ovat hankkineet rikkautensa joko ryöstelemällä tai käymällä
kauppaa. Myös saagoista on saatu tietoa laivoista ja niiden rakenteista
sekä koosta. Lisäksi uponneista viikinkilaivoista on saatu tietoa.
Ne ovat uponneet ja jääneet merenpohjan kerrostumien peittoon ja sen
takia säilyneet hyväkuntoisina.
