Make your own free website on Tripod.com
Viikinkilaivat

Viikingit tuskin olisivat niin kuuluisia ilman laivojaan. Viikinkilaivaa pidetään kyseisen aikakauden symbolina. Viikingit löysivät esimerkiksi Amerikan ja Grönlannin tutkimusretkillään. Viikingit ovat kuuluisia myös ryöstöretkistään Ison-Britannian alueille. Viikingit eivät olleet pelkästään ryöstelevää kansaa, vaan he kävivät myös tiiviisti kauppaa idässä, pisimmillään jopa Saudi-Arabiassa.

Laivojen rakenne
Viikinkilaivojen ominaisuuksiin kuului: pituus, kapeus, matala kulkusyvyys, airoja laidoilla koko veneen pituudelta ja yksi neliskulmainen raakapurje. Viikinkilaivojen takiloista ei ole säilynyt mitään tietoa, joten ei voida olla aivan varmoja siitä, että miten viikingit purjehtivat. Laivojen reelingit olivat tehty täyteen reikiä, jotta soutaminen helpottuisi. Reiät olivat tukittavissa kovan merenkäynnin yllättäessä, jotta vesi ei pääsisi rei'istä sisään. Veneiden selkärankana toimi yhdestä puusta leikattu köli. Veneiden kyljet olivat muotoiltu valmiiksi taipuneista oksista, jotka olivat halutun kaaren muotoisia. Veneen muotoilun oli tarkoitus toimia niin että aalloilla purjehtiminen tulisi kevyeksi. Viikinkiveneet oli rakennettu siten, että niillä oli nopea rantautua, esim. hyökätessä viholliskyliin mereltä päin. Näin viikingit eivät tarvinneet erillistä laituria, vaan pystyivät rantautumaan matalimpiinkin lahtiin.

Viikinkilaivat olivat tehty niin kevyiksi, että niitä saattoi vetää pienten maakaistaleiden yli. Matalan kulkusyvyyden ansioista viikinkilaivoilla pystyttiin purjehtimaan matalissa joissa. Laivat tehtiin pääosin tammesta, mutta pohjoisessa laivat saatettiin tehdä männystä tammen esiintymättömyyden takia. Laivoissa käytettiin veden tiivisteenä tervakyllästettyä sammalta, mutta silti ne vuotivat, joten tarvetta pilssipumpulle oli. Vettä saatiin veneestä pois pilssipumpun ja äyskärin avulla. Veneiden reelinkeihin saatettiin kiinnittää kilpiä, jotka tekivät laivasta hienomman, ja myös samalla antoivat soutajille suojaa nuolilta ja keihäiltä. Talveksi laivat vedettiin venevajoihin kuivumaan, missä niitä myös korjattiin.


Laivatyypit
Tunnetuin viikinkilaivojen tyyppi on drakkar, joka tarkoittaa lohikäärmettä. Sotalaivoja kutsuttiin myös nimellä "pitkälaiva", koska ne olivat yleensä suhteessa paljon pidempiä kuin leveitä, yleisin suhde oli noin 7:1.

Sotalaivojen koko vaihteli käyttötarkoituksen mukaan, esimerkiksi Itämeren käyntiin tarkoitetuissa laivoissa oli yleensä 10-20 airoparia eli noin 30-50 hengen miehistö. Atlantin sotalaivat olivat taasen hieman isompia, airopareja niissä oli yleensä yli 20 ja miehistöä yli 40. Todennäköisesti laivoihin mahtui myös muita henkilöitä kuin pelkkä miehistö. Suurin löydetty sotalaiva on 35m pitkä. Sotalaivat saattoivat saavuttaa purjeiden avulla jopa yli 10 solmun nopeuksia. Yksi yleisimmistä sotalaivamalleista (sekä myös pienin) oli snekke. Sen pituus oli 17m, leveys 2,5m ja se ui 0,5m syvällä. Sen miehistön koko oli n. 25 miestä. Kuninkaiden laivoissa taasen saattoi olla jopa 50 airoparia ja niihin saattoi mahtua n. 200 henkilöä. Nämä laivat olivat kuitenkin vain pröystäilyä varten.

Sotalaivojen etuja olivat nopeus sekä matala syväys. Sotalaivoilla saattoi rantautua melkein minne vain, koska ne yleensä uivat noin 0,5-1m syvyydessä. Ne pystyivät myös nousemaan jokia ylös pienen syväyksensä ansioista ja näin viikingit hyökkäsivät mm. Pariisiin sekä Lontooseen.
Sotalaivat saattoivat olla samanlaisia edestä sekä takaa. Tämä oli sinänsä kätevää, että suuntaa vaihtaessa laivaa ei tarvinnut kääntää, vain soutajat nousivat ja kääntyivät. Myös laivan keulassa ollut lohikäärmeenpää oli irrotettava ja sen pystyi kiinnittämään kumpaankin päähän. Viikinkien sotalaivat olivat myös siitä käteviä, että niitä oli helppo kantaa. Ne olivat kevyitä, joten matkoilla, joilla piti esimerkiksi vaihtaa jokea matkaa jatkaakseen, viikingit kantoivat tai vetivät laivansa joelta toiselle.

Sotapäälliköillä oli oman tyyppisiä aluksia, joita kutsuttiin nimellä karfi. Niissä oli saman verran soutajia kuin normaaleissa sotalaivoissa, mutta mittasuhteet olivat lähempänä viikinkien rahtialusta, knarria. Karfiin mahtui paljon enemmän ihmisiä ja tavaraa kuin drakkariin ja niinpä päällikkö saattoi ottaa jopa perheensä sekä huonekaluja ja telttoja mukaan, jos halusi yöpyä mukavasti.
Toinen viikinkien yleisesti käyttämä laivatyyppi oli knarr, rahtialus. Yleisin pituuden ja leveyden suhde oli 4:1. Tämän tyyppiset laivat olivat hitaita ja ne liikkuivat yleensä purjeiden avulla, koska miehistöä oli vain 10-20 ja he eivät kyenneet soutamaan täyteen lastattua laivaa helposti. Suurin tunnettu knarr oli 25 metriä pitkä, 5,7m leveä ja 2,5m syvä. Siihen mahtui arviolta noin 38 tonnia lastia. Tämän tyyppiset alukset tarvitsivat sataman mihin purjehtia, koska ne eivät voineet uida suoraan rantaan painonsa takia.


Viikingit ja laivat
Laivoille annettiin tietenkin nimet. Saagojen mukaan nimiä olivat mm. Pitkä Käärme, Lyhyt Käärme, Kurki ja Lohikäärme. Laivat olivat erittäin kalliita, ja laivan ostamista voisi verrata nykyajan Ferrarin ostamiseen, eli vain harvalla oli sellaiseen varaa. Useimmiten merenkulkijat omistivat vain osan laivasta, muodostaen näin jonkin asteen laivanvarustamoita. Myös hajonneiden laivojen osat olivat haluttuja, erityisesti hyväkuntoiset lankut, koska niillä pystyi korjaamaan omaa alusta.

Ainoastaan viikinkipäälliköillä ja todella rikkailla ihmisillä oli varaa viikinkihautajaisiin, joissa laiva joko haudattiin tai poltettiin vainajan kanssa. Esikuvana tälle toimi Balder-jumalan hautajaiset, joissa Jumalan ruumis asetettiin hänen Hringhorni-laivaansa, joka sytytettiin tuleen. Ei ollut myöskään erikoista, että laivat sytytettiin tuleen ennen hyökkäystä viholliskylään. Tällä varmistettiin se, että soturit eivät pakene kesken hyökkäyksen, vaan taistelevat "viimeiseen mieheen asti".


Purjehdus
Yleensä viikingit matkasivat rannikkoa pitkin, koska silloin ei tarvinnut lastata ruokaa mukaan joka vei turhaa tilaa. Tarvittava ruoka saatiin rannikkojen pysähtymispisteistä ja satamista. Matkat Islantiin sekä Grönlantiin olivat huomattavasti hankalampia. Näillä matkoilla viikingit yleensä söivät kuivamuonaa sekä joivat vettä, maitoa tai olutta nahkaleileistänsä.

Miten laivoista on saatu tietoa?
Viikinkien laivoista on saatu paljon tietoa, koska laivoja on haudattu esimerkiksi sotapäälliköiden mukana maahan vetiseen suohon tai vastaavaan paikkaan missä ei pääse tapahtumaan mätänemistä. Muutamia viikinkityylisiä laivahautauksia on löydetty esimerkiksi Orkney-saarilta, Hebrideiltä sekä Skotlannista. Nämä merkitsevät sitä, että alueilla on asunut jonkin verran rikkaita viikinkejä, jotka ovat hankkineet rikkautensa joko ryöstelemällä tai käymällä kauppaa. Myös saagoista on saatu tietoa laivoista ja niiden rakenteista sekä koosta. Lisäksi uponneista viikinkilaivoista on saatu tietoa. Ne ovat uponneet ja jääneet merenpohjan kerrostumien peittoon ja sen takia säilyneet hyväkuntoisina.

Lähteet:
www.wikipedia.org
http://www.katajala.net/viikinkiaika/elama/laivat.html
http://www.mnh.si.edu/vikings/start.html
http://www.tieteenkuvalehti.com/Crosslink.jsp?d=303&a=1219&a=1219&id=8936_1


Johdanto

Suomi viikinkiaikana

Viikinkiaika Suomen etelärannikolla

Viikinkiyhteisö

Viikinkiretket

Viikinkilaivat

Viikinkien aseistus

Kontaktit viikinkeihin

Viikinkien ryöstöretket

Viikinkiuskomukset

Viikinkien ruoka

Viikinkien kaupankäynti

Kaitaan viikinkiprojekti